Irja Seurujärvi-Kari: Lyhyesti Dutkansearvin toiminnasta

Dutkansearvi – saamen kielen ja kulttuurin tutkimusseura ja sen saamenkielinen aikakauslehti

Tämän tekstin tarkoituksena on jakaa tietoa Dutkansearvi-nimisestä Saamen kielen ja kulttuurin tutkimusseurasta, joka perustettiin 15.6.2014 Helsingissä saamelaistutkijoiden aloitteesta ja toimesta.

Dutkansearvin pääasiallisena tavoitteena on harjoittaa tieteellistä toimintaa sekä toimittaa tutkimusseuran tieteellistä julkaisua Dutkansearvvi dieđalaš áigečála (pohjoissaamea) Tutkâmseervi tieđâlâš äigičaalâ (inarinsaamea) / Tuʹtǩǩeemsieʹbr tiõđlaž äi ́ǧǧpââ ́jjlõstt (koltansaamea). Suomessa ei oltu julkaistu yhtään saamenkielistä tieteellistä julkaisua ennen Dutkansearvin aikakauslehden ensimmäistä julkaisua vuonna 2018. Siten seuran julkaisutoiminta on paikannut tämän puutteen Suomessa. Aikakauslehti julkaistaan digitaalisena, http://dutkansearvi.fi/tieteellinen-julkaisu/ Dutkansearvin ensisijaisena pyrkimyksenä on lisätä saamen kielten kirjallista käyttöä tieteessä ja edistää saamen kielten ja kulttuurin tutkimusta sekä vahvistaa saamen- ja alkuperäiskansatutkimuksen paradigmaa siten, että alkuperäiskansojen asioita tarkastellaan näiden näkökulmasta. Tavoitteena on saattaa tieteellisten tutkimusten tuottama tieto entistä paremmin vähemmistö- ja alkuperäiskansakieliyhteisöjen käyttöön ja arvioitavaksi sekä lisätä tiedeyhteisön ja saamenkielisten yhteisöjen välistä yhteistyötä. Seura korostaa vastavuoroisuutta ja yhteistyötä tutkijoiden ja tutkittavien sekä eri tutkijoiden välillä.

Seuraavaksi esittelyssä ovat Dutkansearvin tähänastiset julkaisut, niiden aiheet ja taustat:

Saamen kielten elävöittäminen ja kielen merkitys alkuperäiskansoille

Dutkansearvin aikakauslehden ensimmäisten numeroiden (2018, 1/2019) teemana on saamen kielten elävöittäminen ja lingvistiset rakenteet. Nämä artikkelit on julkaistu kolmella Suomessa puhutulla saamen kielellä, pohjois-, inarin- ja koltansaameksi. Seuran toiminta perustuu käsitykseen, jonka mukaan saamen kieliä puhuva etninen ydinjoukko on hyvin pieni, ja se tarvitsee vahvistusta sekä eri saamelaisyhteisöjen sisällä että niiden ulkopuolelta. Vähemmistökielten käyttö yli etnisten rajojen on omiaan lisäämään suvaitsevaisuutta vähemmistökielistä yhteisöä kohtaan sekä vähentämään enemmistöyhteisön tavoitteita koskevia pelkoja vähemmistöyhteisössä. Tämä myös lisää tietoa saamelaisista sekä myös suvaitsevaisuutta saamelaisia kohtaan valtaväestöjen keskuudessa. Seuran toiminnan kantavana ajatuksena oli alun perin myös vähentää erilaisia etnisiä jännitteitä. Loppujen lopuksi kyse on myös kielen siirron optimalisoinnista eli siitä, että saamen kielet siirtyisivät entistä tehokkaammin sukupolvelta toiselle ja että kielenpuhujien määrä kasvaisi ja siten kielet säilyisivät elinvoimaisina. Tässä yhteydessä pyritään hyödyntämään muiden vähemmistö- ja alkuperäiskansakielten elävöittämisestä saatuja kokemuksia esimerkiksi muiden vähemmistökansojen, Venäjän suomalais-ugrilaisten kansojen sekä eri alkuperäiskansojen parista eri puolilta maailmaa.

Kielillä on keskeinen merkitys alkuperäiskansojen, kuten muidenkin kansojen kulttuureille ja niiden suojelulle. Alkuperäiskansojen perinteisen elämäntavan, kulttuurin ja kielen välillä on kiinteä yhteys, ja sen vuoksi alkuperäiskansat kuten saamelaiset korostavat kulttuuriperinnön, arvojen ja kielen säilyttämisen ja jatkuvuuden merkitystä alkuperäiskansoille näiden hyvän elämän turvaamiseksi. Alkuperäiskansakielet ovat alkuperäiskansatiedon valtavia tiedon varastoja, joiden kautta avautuvat alkuperäiskansojen elämäntavat, luontofilosofiat, ajattelutavat ja rikas suullinen tieto. Monien alkuperäiskansojen perinteinen tieto sisältää tietoa luonnosta, elinkeinoista sekä henkisestä ja esteettisestä kulttuurista mikä sitoutuu läheisesti kieleen.

Alkuperäiskansatutkimus, alkuperäiskansatieto ja sen teoretisoiminen

Alkuperäiskansatutkimus, johon myös saamentutkimus kuuluu, on kansainvälisesti nouseva ala, joka ansaitsee enemmän näkyvyyttä ja vaikuttavuutta akateemisessa tutkimuksessa kuin tähän mennessä on tapahtunut. Sillä ei ole samanlaista arvostettua akateemista asemaa kuin muilla tieteen aloilla, ainakaan Suomessa. Tällainen aliarvostettu asema akatemiassa voi johtua myös siitä, että tällä tieteenalalla, kuten muilla tieteenaloilla, ei ole ollut Suomessa omaa vertaisarvioitua aikakauslehteä ennen Dutkansearvin julkaisua, joka on pääasiallisesti saamenkielinen. Toisaalta jo 1960-luvun lopusta asti on maailmalla järjestetty alkuperäiskansojen tiedesymposiumeja, ja muun muassa vuonna 1968 perustettu IWGIA (suomeksi Alkuperäiskansojen kansainvälisten asioiden työryhmä) on julkaissut samannimistä tieteellistä aikakauslehteä. Nykyään alkuperäiskansojen keskuudessa arvostettu alkuperäiskansatutkimuksen aikakauslehti on Aotearossa eli Uudessa Seelannissa julkaistu AlterNative. Valitettavasti näitä aikakauslehtiä ei hyvin tunneta ja siksi niiden teksteihin myös harvoin viitataan.

Dutkansearvin vuoden 2019 toisen numeron Theorizing Indigenous Knowledge(s) aiheena on globaali alkuperäiskansatutkimus, alkuperäiskansatieto ja sen teoretisoiminen, ja sen artikkelien kirjoittajat ovat eri puolilta maailmaa, ja sen vuoksi erikoisnumeron kielenä käytetään englantia. Alkuperäiskansatutkimuksessa on tarpeen käydä jatkuvaa dialogia vallitsevan perinteisen länsimaisen tieteen ja tutkimuksen kanssa ja pyrkiä siten välttämään turhaa vastakkainasettelua ja toiseuden representaatioita. Jos englannin käyttäminen edistää vastavuoroisuutta ja yhteistyötä eri tutkijoiden ja tutkimusalojen välillä, englantia tulee voida silloin käyttää. Tämän englanninkielisen erikoisnumeron artikkelit perustuvat tapaustutkimuksiin, joissa käsitellään metodologisia ja eettisiä kysymyksiä, kuten miten tutkia alkuperäiskansatietoa tieteellisesti eettisin perustein, minkälaista tietoa voidaan jakaa vai onko sellaista tietoa, joka kuuluu vain yhteisölle ja yhteisön sisälle. Niissä käsitellään, miten tutkijan tulee harjoittaa itse-reflektiota ja oltava tietoinen omista rajoituksistaan ja siitä positiosta, josta käsin asioita pohtii. Tämä koskee tietenkin kaikkea tieteellistä tutkimusta. Olkoon tutkija kulttuurin sisä- tai ulkopuolinen hänen on tärkeää olla tietoinen roolistaan erilaisten representaatioiden ja tulkintojen esittäjänä. Alkuperäiskansatutkimuksessa on ensisijaisesti kysymys siitä, että alkuperäiskansojen kysymyksiä tarkastellaan yhteisölähtöisesti ja kollaboratiivisesti.

Alkuperäiskansatutkijoiden mukaan alkuperäiskansojen tietämisen ja sen tuottamisen tavat ovat holistisia, relationaalisia, paikallisia, dynaamisia ja aikakäsitykseltään syklisiä. Tietoa ei voida kuitenkaan yksiselitteisesti määritellä alkuperäiskansaiseksi tai länsimaiseksi, vaan tulee mieluummin ymmärtää vallitsevia valtasuhteita sekä eri tietojärjestelmien poliittisia ja sosiaalisia konteksteja ja vaikutuksia. Monien alkuperäiskansojen perinteinen tieto on kollektiivisesti kumuloituvaa, sukupolvelta toiselle siirtyvää tietoa luonnosta, aineellisesta ja aineettomasta kulttuurista, millä kaikella on läheinen yhteys kieleen. Näin voi sanoa, että perinteinen tieto on relevantti, kun me arvostamme, käytämme ja elvytämme kieltä, joka kannattelee perinteitä ja tietoa.

Lopuksi

Dutkansearvin aikakauslehti on saavuttanut julkaisufoorumin, Jufon I luokituksen, ja sen mukaan tekstit käyvät läpi anonyymin vertaisarvioinnin. Lehden toimituskuntana toimii hallitus, ja kullakinnumerolla on omat toimittajansa. Ohjeet kirjoittajille kuten muutkin seuran toimintaan liittyvät tiedot löytyvät seuran kotisivuilta, http://dutkansearvi.fi/etusivu/ Toivomme teidän arvoisten lukijoiden kiinnostuvan julkaisusta niin, että tarjoudutte kirjoittajiksi. Saamen kielen ja kulttuurin tutkimusseura kutsuu kirjoittamaan tieteellisiä artikkeleita eri teemoilta. Artikkelit kootaan teemanumeroittain ja julkaistaan sitä mukaa, kun ne valmistuvat. Mahdollisia tutkimusalueita ja teemoja ovat esimerkiksi alkuperäiskansantutkimus, kielitiede, sosiolingvistiikka ja kielikontaktit ja saamelaiskielten revitalisaatio.

Tervetuloa myös Dutkansearvin jäseneksi.

Irja Seurujärvi-Kari, Dutkansearvin puheenjohtaja irja.seurujarvi@gmail.com

Kirjoituskutsu – Call for papers – Opetus Saamenmaalla – Teaching in Sápmi

Kirjoituskutsu  – OPETUS, DIDAKTIIKKA JA PEDAGOGIIKKA SAAMENMAALLA

Jatkuva kirjoituskutsu teemanumeroon, joka käsittelee didaktiikkaa ja opetusta saamenmaalla eri näkökulmista. Erityinen paino on kielen ja kulttuurin opetuksessa, sen malleissa, tapahtumatutkimuksessa, kouluilla käynnissä olevissa projekteissa, opetusmateriaaleissa ja muissa didaktiikkaan liittyvissä kysymyksissä. Didaktiikalla tarkoitetaan tässä yhteydessä laajempaa opetuksen käsitettä, joka tarkasteleen opetuksen MITÄ, MIKSI ja MITEN kysymyksiä. Toivomme mukaan sekä kielenopetusta käsitteleviä artikkeleita, mutta myös kulttuurinopetusta ja muun ainesisällön opetusta käsitteleviä artikkeleita. Teksteissä voi olla keskiössä saamenkieli ja sen opetus, saamenkielellä tapahtuva opetus tai opetus, joka käsittelee saamelaisia sisältöjä esim. enemmistökouluissa, päiväkodeissa, korkean asteen oppilaitoksissa tai esim. ammattikouluissa. Tutkimusseura kutsuu mukaan tieteellisiä artikkeleita, jotka käyvät läpi vertaisarvostelun, ja sen lisäksi vapaalla tyylillä kirjoitettuja blogitekstejä, joiden muoto on vapaampi ja jotka eivät joudu vertaisarvosteltaviksi. Teemanumeron artikkelit julkaistaan sitä mukaa kun artikkeleita valmistuu. Mahdollisia aiheita numeroon:

  • kielenopetuksen malleja ja käytäntöjä – mallar och praktiker i språkundervisning
  • kulttuurinopetuksen malleja ja käytäntöjä – mallar och praktiker i kulturundervisning
  • tapaustutkimus kouluilla (esim. kielikylyt ja kauko-opetus) – fallstudier i skolan (t.ex. språkbad och fjärrundervisning)
  • opettajien kokemukset – lärarnas upplevelser
  • oppilaiden kokemukset – elevernas/studenternas upplevelser
  • hyviä ja huonompia työtapoja  – bra och sämre arbetssätt
  • uusia malleja – nya modeller
  • alkuperäiskansan didaktiikka saamelaiskouluissa/ saamelaisdidaktiikka enemmistökouluissa – urfolksdidaktik i sameskolan/ samisk didaktik i majoritetsskolan
  • tai muita didaktiikan alalle kohdistuvia ajankohtaisia aiheita – eller andra aktuella ämnen.

Erikoisnumerosta vastaa Hanna Outakoski. Lähetäthän abstraktisi pikimmiten osoitteeseen hanna.outakoski@umu.se. Abstraktisi tulee olla 100-150 sanaa pitkä ja laita sähköpostin otsikoksi Dutkansearvi. Kirjoita yhteystietosi myös abstraktin yläreunaan: kirjoittaja(t), instituutio / osasto / yliopisto / laitos ja oma sähköpostiosoitteesi.

Saat ilmoituksen abstraktin hyväksynnästä muutaman viikon sisällä. Abstraktin voi kirjoittaa millä tahansa saamenkielellä, suomeksi, englanniksi, ruotsiksi tai norjaksi. Lopullinen artikkelisi on mielellään kirjoitettu saameksi, mutta tarpeen tullen voimme ottaa vastaan tekstejä myös muilla kielillä. Saamen suosimisen syynä on se, että didaktiikasta on tähän asti kirjoitettu hyvin vähän saameksi, ja julkaisumme haluaa vahvistaa saamenkielistä julkaisua erityisesti tällä alalla. Kirjoittajat huolehtivat kirjoitusasun oikeellisuudesta itse ennenkuin artikkeli lähtee vertaisarviointiin tai blogi julkaistaan. Lehden päätoimittaja tarkistaa toki tieteellisten artikkeleiden kirjoitusasun vielä ennen vertaisarviointiin lähtöä, jotta se vastaa tieteellisen julkaisun kielitasoa. Katso lisätietoja muodollisista tyyliseikoista tutkimusseuran sivustoilta. Valmiit artikkelit ja blogit lähetetään ylläolevaan osoitteeseen.

Kort på svenska: Vi letar efter skribenter till ett temanummer om didaktiska modeller, praktiker och andra ämnen som rör lärarens/elevens skolvardag i Sápmi. Didaktiken hör nära ihop med pedagogiken men fokus ligger på undervisningens VAD, VARFÖR och HUR frågorna. Dutkansearvi har egen tidsskrift som ger ut vetenskapliga artiklar på samiska språk och nu har det äntligen kommit dags att lyfta didaktiken som ett viktigt ämne i Sápmi och i den samiska skolvärlden. Hanna Outakoski är redaktör för det här temanumret som kommer att ge ut artiklar på rullande schema i den takt som artiklar blir klara för publikation. Vi bjuder också in skribenter som hellre vill skriva blogginlägg. Bloggarna kommer inte att granskas som vetenskapliga texter och kan därför vara skrivna på ett mycket friare sätt. Sprid gärna detta till sådana människor som ni anser borde skriva i denna tidsskrift och just i det här temanumret.

Skicka in ditt abstrakt till hanna.outakoski@umu.se . Abstraktet får skrivas på något samiskt språk, finska, svenska, norska eller engelska. Du får ett meddelande om potentiellt godkännande inom några veckor. Den slutgiltiga artikeln ska dock helst vara skriven på något samiskt språk eftersom vi vill öka publicering på samiska inom just didaktiken – vi kan göra undantag om du saknar tillräckliga skriftliga kunskaper i samiska. Du ser själv till att språkgranska din artikel innan den skickas till granskning (peer-review). Jag hoppas på att vi snart ska kunna ge ut första artiklarna i ett temaummer om didaktik i Sápmi. Följ med på denna resa!

Jatkuva kirjoituskutsu – Čállinbovdehus

Saamen kielen ja kulttuurin tutkimusseura kutsuu kirjoittamaan tieteellisiä artikkeleita eri teemoilta. Artikkelit kootaan teemanumeroittain ja julkaistaan sitä mukaa, kun ne valmistuvat. Mahdollisia tutkimusalueita ja teemoja ovat esimerkiksi seuraavat aiheet:

  • Eamiálbmotdutkamuš – Alkuperäiskansantutkimus – Indigenous research
  • Gielladieđa – Kielitiede – Linguistics
  • Sosiolingvistihkka ja giellakontávttat – Sosiolingvistiikka ja kielikontaktit – Sociolinguistics and language contacts
  • Oahpahus – Opetus – Teaching (Huomaa, että tähän teemanumeroon etsitään artikkeleita juuri nyt!)
  • Eamiálbmotetihkka – Alkuperäiskansojen etiikka – Indigenous ethics
  • Sámegielaid ealáskahttin – Saamenkielten revitalisaatio – Revitalization of Sámi languages
  • Sámi giellahistorjá – Saamen kielihistoria – Sámi language history

Tämän lisäksi voit myös itse ehdottaa uutta teemanumeroa tai teemaa, joka liittyy saamelaisten elämään, kieliin, kulttuuriin, historiaan tai muihin elämän ja yhteisön osa-alueisiin.

Tieteellisten artikkeleiden muotoa varten löydät ohjeita sivustoiltamme. Tieteelliset artikkelit lähetetään vertaisarvosteluun. Huomaathan, että erityisesti opetusta koskevia artikkeleita varten sivuiltamme löytyy juuri nyt erillinen jatkuva kirjoituskutsu, jossa on selitetty vielä tarkemmin, millaisia artikkeleita ja blogeja teemasta toivotaan julkaistaviksi.

Tieteellisten artikkeleiden lisäksi kutsumme ihmisiä kirjoittamaan blogikirjoituksia saameksi. Blogikirjoitusten ulkoasu on vapaampi kuin tieteellisten artikkeleiden, eikä niitä lähetetä vertaisarvosteluun. Blogeissa saa mielellään käyttää kuvallista materiaalia, johon kirjoittajalla on tarvittavat oikeudet. Juuri nyt etsimme erityisesti blogeja, jotka koskevat opetusta saamenmaalla.

Terveisin/ Saamen kielen ja kulttuurin tutkimusseuran julkaisujen toimituskunta

Tutkimusseuran tieteellisen julkaisun toisen numeron (2/2018) aikataulu

Tutkimusseuran tieteellisen julkaisun ”Dutkansearvvi dieđalaš áigečála” toisen numeron (2/2018) aikataulu:

 Abstraktien ja ensimmäisten tekstien vastaanottaminen:

20.3. – 30.5.18 välillä.

Tekstien vertaisarviointi:

1.6.-15.9.18 

Kommentit kirjoittajille 16.9.

Tekstien päivittäminen 15.10. mennessä.

 Toimittajien työ marraskuussa 2018.

 Tieteellisen julkaisun julkistaminen joulukuussa 2018.

Kirjoittajille kirjoitusohjeet:

http://dutkansearvi.fi/tieteellinen-julkaisu/verkkolehti/kirjoittajille/.

Tervetuloa kirjoittajaksi!

Lisätietoa:

Marja-Liisa Olthuis

marja-liisa.olthuis@oulu.fi

Irja Seurujärvi-Kari                                                          

irja.seurujarvi@gmail.com

 

 

Irja Seurujärvi-Kari: Some Comments on Sámi reconciliation process in Finland

Irja Seurujärvi-Kari PhD, Indigenous Studies, UH, a former long-time vice-president of the Sámi Parliament

Some comments on Sámi Reconciliation process in Finland

Reconciliation is an ongoing process of establishing and maintaining respectful relationships, as the Canadian Commission defined it in its final report (2015). The Sámi reconciliation process in Finland has still many open questions, such as which issue is to be reconciled and what kind of the mandate will be constructed or who will be its leaders and members. Are there people who do not try to reach for their own interest, for their political or scientific advantages and honour to themselves? Reconciliation could not be used as a political or scientific tool, as it seems to happen now in Finland. The process can also become a big show or hard political competition. Reconciliation if it is used as therapy can sometimes be helpful but it can also cause a harmful influence on people and create new traumas. Who or what part will be a winner? Is this all worth of it? I hope we won’t get disappointed at the results.

Due to vagueness of Sámi reconciliation process and the long going debate on the Sámi definition it would have been best to complete the ratification of the Nordic Sámi Convention (2005, 2017) by three states and the Sámi. The Nordic Sámi Convention ensures a position of the Sámi as equal as possible in the Nordic states, especially concerning Sámi identification issues, the criteria for defining membership and the right to vote in the Sámi election. The ratification of the Nordic Sámi Convention after the various negotiations and agreements between the states and three Sámi Parliaments could also reconcile historical wrongs towards the Sámi by the states.

In addition, the Finnish Sámi Parliament has continuously complained the lack of resources to fulfil the aims of the Sámi Parliament Act to promote Sámi linguistic, cultural and economic rights.  To start this reconciliation process again won’t be easy, it would cost a lot of money and take very long time. That’s why some former Sámi political leaders would rather use limited resources to the benefit of Sámi communities and children through teacher training, livelihoods and economics than a formal reconciliation process. Dialogue and empathy are still, as they have been since the rise of the Sámi movement 100 years ago, the best methods to build trust and relationships between different persons and groups and thus transform the world a more human and tolerant place to live in.

 

Förbättrade möjligheter för elever att utveckla sitt nationella minoritetsspråk i Sverige SOU 2017:91 (pdf 5 MB)

Buorit olbmot/Hyvät lukijat

Ohessa tietoa saamen kielten ja muiden vähemmistökielten tilasta Ruotsissa vuonna 2017 ilmestyneessä selvityksessä:

http://www.regeringen.se/rattsdokument/statens-offentliga-utredningar/2017/11/sou-201791/

Ansvarig: Regeringen, Utbildningsdepartementet

Alla elever i Sverige har enligt skollagen rätt till en likvärdig utbildning. Oavsett var eleven bor och oavsett elevens sociala och ekonomiska hemförhållanden ska utbildningen bedrivas med hög kvalitet. Utbildningen ska också kompensera för elevers olika bakgrund och andra olikartade förutsättningar. Det gäller även modersmålsundervisningen och undervisningen i och på nationella minoritetsspråk. Dessa är några av utredningens huvudförslag.

Ladda ner:

Regeringen fattade 22 december 2016 beslut om direktiv till en särskild utredare. Utredaren skulle kartlägga behovet av åtgärder med anledning av dels regeringens strävan att värna och revitalisera de nationella minoritetsspråken, dels Europarådets kritik mot Sverige när det gäller undervisningen i de nationella minoritetsspråken. Utredaren skulle bland annat kartlägga och bedöma om åtgärder behövs – och i så fall vilka – för att öka tillgången till undervisning i nationella minoritetsspråk i grundskolan, grundsärskolan, specialskolan, sameskolan, gymnasieskolan och gymnasiesärskolan.

Utredaren skulle även kartlägga och bedöma vilka åtgärder som eventuellt behövs för att öka tillgången till tvåspråkig undervisning på nationella minoritetsspråk i dessa skolformer, samt lämna nödvändiga författningsförslag.

Tatu Torikka: Sámi álbmotbeaivve feastasáhka Helssegis 6.2.2018

Tatu Torikka City-Sámit r.y. várreságadoalli/varapuheenjohtaja

Feastasáhkavuorru Helssega universitehta sáme- ja álgoálbmotdutkama ordnen sámi álbmotbeaivve leavgafeasttas 6.2.

 

Bures boahtin, buorre beaivi ja giitu bovdehusas boahtit doallat sáhkavuoru odne guđat beaivve guovvamanus čuodi okta jagi dan maŋŋá go vuostas stuorra Sámi deaivvadeapmi dollojuvvui.

Tervetuloa, hyvää päivää ja kiitos kun sain tulla puhumaan teille tänään kuudes päivä helmikuuta, saamelaisten kansallispäivänä.

Saamelaiset ovat asuneet pohjoisessa, Saamenmaassa, jo vuosisatoja ennen nykyisten valtioiden syntyä. Saamelaiset ovat Euroopan unionin ainoa elossa oleva alkuperäiskansa ja haluamme, että myös pysymme sellaisina. Meitä saamelaisia on suomessa n. 6000, eli n. 0,1% suomen väkiluvusta, meistä alle puolet puhuvat saamenkieltä äidinkielenään. Olen yksi heistä. Valitettavasti päivittäin kieltäni en kuitenkaan enää pääse puhumaan, puhun enemmän englantia kuin saamea.

Saimme lippumme vuonna 1986, olin silloin kahden kuukauden ikäinen. Lipussa on neljä väriä: punainen, sininen, keltainen ja vihreä, ne tulevat saamenpuvun väreistä, sininen ympyrän kaari kuvastaa kuuta, punainen aurinkoa.

Ollessani 10 vuotias, Suomen Saamelaiskäräjät perustettiin, se oli kotipaikassani Inarissa iso juttu. Saamelaiskäräjät perustettiin vuonna 1973 perustetun Saamelaisvaltuuskunnan tilalle. Saamelaiskäräjät ovat edistäneet paljon Saamelaisten tilannetta. Pääsin itse lähemmin tutustumaan saamelaiskäräjiin ollessani 18 vuotias, kun työskentelin heillä kesän siirtämässä heidän kirjastoaan tilasta toiseen.

Miltä tuntuu olla saamelainen kaupungissa? Muutin kotiseudultani Saamenmaalta kaupunkiin, etelään, tai oikeastaan Keski-Suomeen, mutta 900km etelään tutui enemmän etelältä kuin keskeltä. En tuntenut kaupungista ketään, enkä varsinkaan ketään, jonka kanssa olisi pystynyt puhumaan saamea. Koin henkilökohtaisesti ensikosketukseni kulttuurin ja kielenhäviämisen, kun muutama vuosi muuttoni jälkeen olin viettämässä joulua kotonani. Isäni alkoi puhua minulle saamea, enkä kauhukseni pystynyt käymään keskustelua ajatuksistani ja arkipäivistäni hänen kanssaan. Olinhan käynyt peruskoulun saameksi, kirjoittanut molemmat äidinkieleni lukiossa ja puhunut kieltä lähes päivittäin syntymästäni asti. Seuraavana päivänä tein päätöksen, joka yhä pitää: Päätin alkaa puhua saamea isäni kanssa puhelimessa. Näin sain saamenkieliannoksen, jotta kieleni säilyy.

Muutettuani Helsinkiin reilu kaksi vuotta sitten, olen tekemisissä useamman saamelaisen kanssa, kuin asuessani Jyväskylässä. Vajaa 2 vuotta sitten pikkuserkkuni otti yhteyttä minuun ja pyysi mukaan City Samit saamelaisyhdistyksen toimintaan. Nyt olen ollut mukana toiminnassa jo toisella hallituskaudella.

City Samit ry:n tarkoituksena on kehittää ja ylläpitää kotiseutunsa ulkopuolella asuvien saamelaisten kulttuuria ja kieltä. Helsinki oli pitkään suurin saamelaiskaupunki saamelaisalueen ulkopuolella, nyt Rovaniemi on vienyt sen tittelin.

Vaikka ajat ovat olleet raskaat, saamelaiskäräjälakia ei saatu suomen eduskunnassa uudistettua, ja Ilo 169 sopimus alkuperäiskansojen oikeuksista jäi myös ratifioimatta. Valoa on näkyvissä kuitenkin muilla rintamilla, olemme hallinnoineet yhdistyksen kautta saamenkielistä kielipesää jo useita vuosia. Helsingin kaupunki on luvannut aloitta ensi syksynä kaksikielisen suomi-saame opetuksen peruskoulun esi-2 luokkalaisille Pasilan ala-asteella. On mahtavaa, että nuoret ovat valmiita edistämään saamelaisuutta ja puhumaan siitä, ilman häpeän pelkoa, ylpeydellä. Jos haluamme edistää asioitamme, meidän täytyy ensin puhua niistä ääneen ja avoimesti. Kertomalla muille keitä olemme, saamme heidät ymmärtämään ja arvostamaan kulttuuriamme, identiteettiämme ja niiden luomia tarpeitamme.

Giitu

Kiitos