Dutkansearvi – saamen kielen ja kulttuurin tutkimusseura ja sen saamenkielinen aikakauslehti
Tämän tekstin tarkoituksena on jakaa tietoa Dutkansearvi-nimisestä Saamen kielen ja kulttuurin tutkimusseurasta, joka perustettiin 15.6.2014 Helsingissä saamelaistutkijoiden aloitteesta ja toimesta.
Dutkansearvin pääasiallisena tavoitteena on harjoittaa tieteellistä toimintaa sekä toimittaa tutkimusseuran tieteellistä julkaisua Dutkansearvvi dieđalaš áigečála (pohjoissaamea) / Tutkâmseervi tieđâlâš äigičaalâ (inarinsaamea) / Tuʹtǩǩeemsieʹbr tiõđlaž äi ́ǧǧpââ ́jjlõstt (koltansaamea). Suomessa ei oltu julkaistu yhtään saamenkielistä tieteellistä julkaisua ennen Dutkansearvin aikakauslehden ensimmäistä julkaisua vuonna 2018. Siten seuran julkaisutoiminta on paikannut tämän puutteen Suomessa. Aikakauslehti julkaistaan digitaalisena, http://dutkansearvi.fi/tieteellinen-julkaisu/ Dutkansearvin ensisijaisena pyrkimyksenä on lisätä saamen kielten kirjallista käyttöä tieteessä ja edistää saamen kielten ja kulttuurin tutkimusta sekä vahvistaa saamen- ja alkuperäiskansatutkimuksen paradigmaa siten, että alkuperäiskansojen asioita tarkastellaan näiden näkökulmasta. Tavoitteena on saattaa tieteellisten tutkimusten tuottama tieto entistä paremmin vähemmistö- ja alkuperäiskansakieliyhteisöjen käyttöön ja arvioitavaksi sekä lisätä tiedeyhteisön ja saamenkielisten yhteisöjen välistä yhteistyötä. Seura korostaa vastavuoroisuutta ja yhteistyötä tutkijoiden ja tutkittavien sekä eri tutkijoiden välillä.
Seuraavaksi esittelyssä ovat Dutkansearvin tähänastiset julkaisut, niiden aiheet ja taustat:
Saamen kielten elävöittäminen ja kielen merkitys alkuperäiskansoille
Dutkansearvin aikakauslehden ensimmäisten numeroiden (2018, 1/2019) teemana on saamen kielten elävöittäminen ja lingvistiset rakenteet. Nämä artikkelit on julkaistu kolmella Suomessa puhutulla saamen kielellä, pohjois-, inarin- ja koltansaameksi. Seuran toiminta perustuu käsitykseen, jonka mukaan saamen kieliä puhuva etninen ydinjoukko on hyvin pieni, ja se tarvitsee vahvistusta sekä eri saamelaisyhteisöjen sisällä että niiden ulkopuolelta. Vähemmistökielten käyttö yli etnisten rajojen on omiaan lisäämään suvaitsevaisuutta vähemmistökielistä yhteisöä kohtaan sekä vähentämään enemmistöyhteisön tavoitteita koskevia pelkoja vähemmistöyhteisössä. Tämä myös lisää tietoa saamelaisista sekä myös suvaitsevaisuutta saamelaisia kohtaan valtaväestöjen keskuudessa. Seuran toiminnan kantavana ajatuksena oli alun perin myös vähentää erilaisia etnisiä jännitteitä. Loppujen lopuksi kyse on myös kielen siirron optimalisoinnista eli siitä, että saamen kielet siirtyisivät entistä tehokkaammin sukupolvelta toiselle ja että kielenpuhujien määrä kasvaisi ja siten kielet säilyisivät elinvoimaisina. Tässä yhteydessä pyritään hyödyntämään muiden vähemmistö- ja alkuperäiskansakielten elävöittämisestä saatuja kokemuksia esimerkiksi muiden vähemmistökansojen, Venäjän suomalais-ugrilaisten kansojen sekä eri alkuperäiskansojen parista eri puolilta maailmaa.
Kielillä on keskeinen merkitys alkuperäiskansojen, kuten muidenkin kansojen kulttuureille ja niiden suojelulle. Alkuperäiskansojen perinteisen elämäntavan, kulttuurin ja kielen välillä on kiinteä yhteys, ja sen vuoksi alkuperäiskansat kuten saamelaiset korostavat kulttuuriperinnön, arvojen ja kielen säilyttämisen ja jatkuvuuden merkitystä alkuperäiskansoille näiden hyvän elämän turvaamiseksi. Alkuperäiskansakielet ovat alkuperäiskansatiedon valtavia tiedon varastoja, joiden kautta avautuvat alkuperäiskansojen elämäntavat, luontofilosofiat, ajattelutavat ja rikas suullinen tieto. Monien alkuperäiskansojen perinteinen tieto sisältää tietoa luonnosta, elinkeinoista sekä henkisestä ja esteettisestä kulttuurista mikä sitoutuu läheisesti kieleen.
Alkuperäiskansatutkimus, alkuperäiskansatieto ja sen teoretisoiminen
Alkuperäiskansatutkimus, johon myös saamentutkimus kuuluu, on kansainvälisesti nouseva ala, joka ansaitsee enemmän näkyvyyttä ja vaikuttavuutta akateemisessa tutkimuksessa kuin tähän mennessä on tapahtunut. Sillä ei ole samanlaista arvostettua akateemista asemaa kuin muilla tieteen aloilla, ainakaan Suomessa. Tällainen aliarvostettu asema akatemiassa voi johtua myös siitä, että tällä tieteenalalla, kuten muilla tieteenaloilla, ei ole ollut Suomessa omaa vertaisarvioitua aikakauslehteä ennen Dutkansearvin julkaisua, joka on pääasiallisesti saamenkielinen. Toisaalta jo 1960-luvun lopusta asti on maailmalla järjestetty alkuperäiskansojen tiedesymposiumeja, ja muun muassa vuonna 1968 perustettu IWGIA (suomeksi Alkuperäiskansojen kansainvälisten asioiden työryhmä) on julkaissut samannimistä tieteellistä aikakauslehteä. Nykyään alkuperäiskansojen keskuudessa arvostettu alkuperäiskansatutkimuksen aikakauslehti on Aotearossa eli Uudessa Seelannissa julkaistu AlterNative. Valitettavasti näitä aikakauslehtiä ei hyvin tunneta ja siksi niiden teksteihin myös harvoin viitataan.
Dutkansearvin vuoden 2019 toisen numeron Theorizing Indigenous Knowledge(s) aiheena on globaali alkuperäiskansatutkimus, alkuperäiskansatieto ja sen teoretisoiminen, ja sen artikkelien kirjoittajat ovat eri puolilta maailmaa, ja sen vuoksi erikoisnumeron kielenä käytetään englantia. Alkuperäiskansatutkimuksessa on tarpeen käydä jatkuvaa dialogia vallitsevan perinteisen länsimaisen tieteen ja tutkimuksen kanssa ja pyrkiä siten välttämään turhaa vastakkainasettelua ja toiseuden representaatioita. Jos englannin käyttäminen edistää vastavuoroisuutta ja yhteistyötä eri tutkijoiden ja tutkimusalojen välillä, englantia tulee voida silloin käyttää. Tämän englanninkielisen erikoisnumeron artikkelit perustuvat tapaustutkimuksiin, joissa käsitellään metodologisia ja eettisiä kysymyksiä, kuten miten tutkia alkuperäiskansatietoa tieteellisesti eettisin perustein, minkälaista tietoa voidaan jakaa vai onko sellaista tietoa, joka kuuluu vain yhteisölle ja yhteisön sisälle. Niissä käsitellään, miten tutkijan tulee harjoittaa itse-reflektiota ja oltava tietoinen omista rajoituksistaan ja siitä positiosta, josta käsin asioita pohtii. Tämä koskee tietenkin kaikkea tieteellistä tutkimusta. Olkoon tutkija kulttuurin sisä- tai ulkopuolinen hänen on tärkeää olla tietoinen roolistaan erilaisten representaatioiden ja tulkintojen esittäjänä. Alkuperäiskansatutkimuksessa on ensisijaisesti kysymys siitä, että alkuperäiskansojen kysymyksiä tarkastellaan yhteisölähtöisesti ja kollaboratiivisesti.
Alkuperäiskansatutkijoiden mukaan alkuperäiskansojen tietämisen ja sen tuottamisen tavat ovat holistisia, relationaalisia, paikallisia, dynaamisia ja aikakäsitykseltään syklisiä. Tietoa ei voida kuitenkaan yksiselitteisesti määritellä alkuperäiskansaiseksi tai länsimaiseksi, vaan tulee mieluummin ymmärtää vallitsevia valtasuhteita sekä eri tietojärjestelmien poliittisia ja sosiaalisia konteksteja ja vaikutuksia. Monien alkuperäiskansojen perinteinen tieto on kollektiivisesti kumuloituvaa, sukupolvelta toiselle siirtyvää tietoa luonnosta, aineellisesta ja aineettomasta kulttuurista, millä kaikella on läheinen yhteys kieleen. Näin voi sanoa, että perinteinen tieto on relevantti, kun me arvostamme, käytämme ja elvytämme kieltä, joka kannattelee perinteitä ja tietoa.
Lopuksi
Dutkansearvin aikakauslehti on saavuttanut julkaisufoorumin, Jufon I luokituksen, ja sen mukaan tekstit käyvät läpi anonyymin vertaisarvioinnin. Lehden toimituskuntana toimii hallitus, ja kullakinnumerolla on omat toimittajansa. Ohjeet kirjoittajille kuten muutkin seuran toimintaan liittyvät tiedot löytyvät seuran kotisivuilta, http://dutkansearvi.fi/etusivu/ Toivomme teidän arvoisten lukijoiden kiinnostuvan julkaisusta niin, että tarjoudutte kirjoittajiksi. Saamen kielen ja kulttuurin tutkimusseura kutsuu kirjoittamaan tieteellisiä artikkeleita eri teemoilta. Artikkelit kootaan teemanumeroittain ja julkaistaan sitä mukaa, kun ne valmistuvat. Mahdollisia tutkimusalueita ja teemoja ovat esimerkiksi alkuperäiskansantutkimus, kielitiede, sosiolingvistiikka ja kielikontaktit ja saamelaiskielten revitalisaatio.
Tervetuloa myös Dutkansearvin jäseneksi.
Irja Seurujärvi-Kari, Dutkansearvin puheenjohtaja irja.seurujarvi@gmail.com