Heta Heiskanen

Porot kuuluvat tuulelle
Puheenvuorodokumentti Porot kuuluvat tuulelle antaa Käsivarren paliskunnan porosaamelaisten kertoa omalla äänellään, minkälaisia uhkia perinteiseen saamelaiseen poronhoitoon kohdistuu. Dokumentin kertojana toimii näyttelijä, juristi ja toimittaja Anni-Kristiina Juuso.
Dokumentti kuvaa, kuinka Käsivarren alueelle kohdistuu monenlaista maankäyttöpainetta, mukaan lukien malminetsintä, vesipumppuvoimala, rautatie, EISCAT_3D tutka, luonnontieteellinen tutkimus Mallan luonnonpuistossa ja turismi. Yhdessä kaikki nämä kilpailevat maankäyttömuodot kaventavat perinteisen jutaavan poronhoidon tarvitsemia laidunmaita.
Uhista huolimatta ”saamelaiset ovat kuitenkin sitkasta kansaa”, kuten eräs dokumentin saamelaisista toteaa. Dokumentti kertookin ympäristöuhkien lisäksi keskeisesti yhteisöstä, joka ymmärtää, että kulttuurin säilyttäminen on tärkeää ja arvokasta. ”Saamelaiskulttuuri on kuin pallo, siinä kaikki ovat tärkeitä vauvasta vaariin, jos siitä poistaa yhdenkään pienen osan, se murtuu se pallo”, tiivistää yksi yhteisön jäsenistä.
Dokumentti kuvattiin vuoden 2015 aikana kolmella eri kenttämatkalla Käsivarren Lapissa ja se syntyi osana Saisiko olla ympäristökonfliktisoppaa? -hanketta, jota koordinoi Lapin yliopiston Arktinen keskus yhteistyössä Tampereen ja Helsingin yliopistojen kanssa. Hanketta rahoitti Koneen Säätiö Jakautuuko Suomi -ohjelmastaan.
Dokumentin kuvaus: Hamid Al-Sammarraee, Assi Harkoma, Heta Heiskanen ja Päivi Kapiainen-Heiskanen. Musiikki: Kalle Ylitalo. Leikkaus: Harri Räisä. Käsikirjoitus ja ohjaus: Päivi Kapiainen-Heiskanen. Kertoja: Anni-Kristiina Juuso.
Levikki
Tulevat:
– Wildlife Vaasa Nature Film Festival, 30.9.2016
– Native Spirit Festival, Lontoo, lokakuu 2016
– Sunrise Film Festival, 29.9.-2.10.2016, Nova Scotia, Kanada
– Tampereen yliopisto, 31.10. klo 15-17, Päärakennus A1, Tampere
– Tunturilatu 70v juhlat, 6.11. klo 10 Peurunka, Lauka

Näytetyt:
– Skábmagovat 21.1.2016 / Inari
– Jään reunalla festivaali, Helsinki 22.1.2016
– Savonlinna International Nature Film Festival 20.8.2016
– Rauma Blue Sea Film Festival 20.8.2016
-Saamelaisten kansallispäivä Hetta, Enontekiö 6.2.2016
– Porokuninkuusajot, Inari 2.3. Siida
– Lapin yliopisto, Rovaniemi 7.4.2016

Elokuva on mahdollista nähdä myös Rovaniemellä Arktikum-talon kirjastossa tietokoneella. Jos haluat näyttää dokumenttia kouluissa, yliopistoilla tai muussa tilaisuudessa, tiedustelut voi lähettää käsikirjoittajalle ja ohjaajalle Päivi Kapiainen-Heiskaselle: paivi.kapiainen@mediaali.fi
Kirjoittaja:
Heta Heiskanen, VTM, HTM
Kirjoittaja tekee väitöskirjaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ympäristökäytännöstä Tampereen yliopistossa, mutta Saisiko olla ympäristökonfliktisoppaa? hankkeessa hän kuvasi helikopterista dokumentin ilmakuvat ja perehtyi paikallisten saamelaisten ympäristöpäätöksenteon haasteisiin.

– Eivät he kuitenkaan kerro mitään, tulette näkemään, toteaa Metsähallituksen edustaja ennen kokouksen alkua.
– Ei hän meitä kuuntele. Ihan kuin puhuisi toisesta korvasta sisään ja sama tulisi suoraan toisesta ulos, yksi osallistujista totesi hiljaa.

Niin sovittelut usein alkavat. On pettymystä ja epäluottamusta. On kuitenkin myös toivoa ja halua löytää yhteisymmärrys. Muuten ei istuttaisi saman pöydän ääreen.

Ympäristösovittelu on uusi sovittelumuoto Suomessa. Yksinkertaisimmillaan ympäristösovittelu ei poikkea rikos- ja riitasovittelusta. Rikos- ja riitasovittelu on rikosprosessin vapaaehtoinen mekanismi, jossa puolueettomat sovittelijat auttavat osapuolia löytämään yhteisymmärrystä ja sopimaan yksityisoikeudellisista korvauksista sitovalla sopimuksella. Rikos- ja riitasovittelu on ollut käytössä jo pitkään ja se on vakiintunut malli, jota myös lainsäädäntö sääntelee. Rikos- ja riita-asioiden sovittelutoimistoon voi olla yhteydessä kuka vain ja sen käyttäminen on maksutonta. Edellytyksenä on vain osapuolien vapaaehtoinen sopimishalu.

Miksi ympäristöasioille tulisi sitten olla oma sovittelumuotonsa? Kaikissa tapauksissa erityinen ympäristösovittelu ei ole välttämätön, vaan nykyistä rikos- ja riitasovittelujärjestelmää voidaan hyödyntää. Rikos- ja riitasovittelu soveltuu ympäristöä koskeviin kiistoihin silloin kun osallistujamäärä on rajallinen ja ongelma selvärajainen. Esimerkkinä tällaisesta ympäristökiistasta toimii kahden naapuruksen välinen erimielisyys, saako aallonmurtajaa rakentaa ja jos, niin millaisen.

Ympäristötapausten ollessa usein laajempia, monimutkaisempia ja ympäristöpäätöksenteon kestäessä pitkään, erityiselle ympäristösovittelulle on lisäksi tarvetta. Esimerkiksi kaava-valmisteluun voi osallistua satoja ihmisiä, yrityksiä ja järjestöjä. Kaavoitukseen kytkeytyy yleisen edun punninta ja erilaiset periaatteelliset erot. Yrittäjät haluavat yhtä ja luonnonsuojelujärjestöt toista, vaikka maa pitäisi rauhoittaa poroelinkeinolle. Prosessi voi kestää kuukausia tai vuosia sekä rikkoa ihmisten välejä. Vaikka osapuolet olisivatkin muutoin samanmielisiä, loppukädessä kunnalla on kuitenkin valta päättää esimerkiksi kaavoitusasiasta haluamallaan tavalla. Nykyinen rikos- ja riitasovittelu ei pysty vastaamaan näihin kaikkiin tarpeisiin ja haasteisiin.

Rajoituksista huolimatta sovittelua voi nykyisellään soveltaa maankäyttöä koskeviin erimielisyyksiin ja etenkin ennaltaehkäisyyn. Soviteltavia asioita voivat olla esimerkiksi moottorikelkkojen reititykset ja käyttö.Tällöin sovittelun oppeja voi ajatella järjestelmän sijaan työkalupakkina. Sovittelun työskentelymallit, puolueettomien sovittelijoiden käyttö takaisi oikeudenmukaisemman ja valtasuhteiltaan symmetrisemmän neuvotteluprosessin. Sovittelussa tärkeää, että jokainen saa puheenvuoron tasavertaisesti ja tulee ymmärretyksi. Sen voi taata koulutettu sovittelija.

– En tullut edes ajatelleeksi tällaisia asioita. Nyt otetaan kunnolla aikaa teille valmistella tämä lausunto, Metsähallituksen edustaja totesi kokouksen lopuksi.
– Hyvä kokous, sai tietoa, yksi osallistuja hymyili.

Vuoropuhelu ja kunnioitus luovat sovintoa. Joskus niiden palauttamista voi auttaa puolueeton sovittelija. Yrittää kannattaa aina, sillä sovinto ei ole vain kaunis sana. Se on myös hyvä tunne.

Onnistuneita kokemuksia vuoropuhelun rakentamisesta ympäristöpäätöksenteossa saamelaisalueella saatiin Saisiko olla ympäristökonfliktisoppaa? –hankkeessa, joka avusti Käsivarren alueen porosaamelaisia.

Heta Heiskanen, OTM, tohtorikoulutettava